Helsingin keskipisteessä osoitteessa Erottajankatu 2 seisoo ainutlaatuinen uusrenessanssipalatsi, johon vain harva on päässyt koskaan sisälle. Tällä niin kutsulla Tullihallituksen talolla on merkittävä kulttuurihistoriallinen arvo ja kiinnostava historia. Talo on arkkitehtonisesti poikkeuksellisen näyttävä ja arvokas. Se on toiminut vuosisatojen saatossa sekä kotina merkkihenkilöille että useiden valtion virastojen toimistona. Kolmesta rakennuksesta koostuvassa arvokiinteistössä on Helsingin kaupunginmuseon tietojen mukaan asunut muun muassa oopperalaulaja Aino Ackté. Valtion omistuksessa ja käytössä kiinteistö oli noin 100 vuotta. Se on ollut esimerkiksi Tullihallituksen ja Metsähallituksen käytössä.

Vuonna 2018 rakennuksen osti yhdysvaltalainen BlackRock, joka on yksi johtavista varainhoitoyhtiöistä maailmassa.  Vuonna 2019 alkavan remontin yhteydessä kiinteistöön rakennetaan korkealaatuisia toimistotiloja. Tämän kiinteistön kehittämisestä ja vuokrauksesta vastaa paikallisena kumppanina suomalainen Trevian Asset Management.

Erottaja2:n tarina on niin kiehtova ja täynnä mielenkiintoisia vaiheita, että se ansaitsee tulla kuulluksi – tässä se siis nyt on, ensimmäinen osa rakennuksen historiaa. Seuraavassa osassa tutustutaan rakennuksen tulevaisuuteen, jossa myös Trevian on tärkeässä osassa.

Oopperatähtiä ja pommitusten tuhoja

Kiinteistö koostuu kolmesta rakennuksesta. Erottajankadun puoleisen rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Theodor Höijer, jonka käsialaa on myös Ateneumin taidemuseo. Henkivakuutusyhtiö Kaleva rakennutti tämän vanhimman osan 1889–1891.

Kalevan omaan käyttöön jäivät valmistumisen jälkeen yksi talon neljästä liikehuoneistosta ja 22:sta huoneistosta. Muut huoneistot vuokrattiin, valtaosa porvariston edustaviksi kodeiksi. Ensimmäiseen kerrokseen pääsisäänkäynnin yhteyteen sijoittuivat myös Helsingfors Sparbankenin tilat vuoteen 1902, jonka jälkeen tiloissa oli asianajaja John Svaljungin toimisto ja koti. Ylemmässä kerroksessa oli muun muassa Kouluylihallitus. Oopperatähti Aino Ackté asui rakennuksessa keväällä 1918 lastensa kanssa entisen miehensä Heikki Renvallin työsuhdeasunnossa. Renvall oli vakuutusyhtiö Kalevan johtaja ja aktiivipoliitikko.

 

Kaleva rakennutti kiinteistön toisen osan Uudenmaankadun ja Yrjönkadun kulmaan sijoitusmielessä liike- ja asuintaloksi 1903-1905. Arkkitehtina oli toimisto Grahn, Hedman & Wasastjerna. Alussa vuokralaiset olivat porvaristoa ja kulttuurielämän vaikuttajia. Valtio osti koko kiinteistön vuonna 1913, jonka jälkeen siinä asui valtion korkeita virkamiehiä. Kolmas osa, eli lisärakennus, valmistui vuonna 1915, ja sen suunnitteli arkkitehti Nikolai Meder.

Kiinteistö on nähnyt myös kaksi sota-aikaa. Punakaartilaiset valtasivat tiloja käyttöönsä vuoden 1918 aikana muun muassa Maataloushallitukselta ja maaherran virka-asunnosta. Ennen tilojen jättämistä niissä tehtiin tarkoituksellista tuhoa. Jatkosodassa kiinteistön uudempaan osaan osui pommi vuonna 1942. Tämän jälkeen katto rakennettiin uudelleen erilaiseksi kuin se oli ollut ja rakennuksen kulmaan rakennettiin ullakolle kuudes kerros.

Rakennuksessa toimi vuosikymmenten varrella useita valtion eri virastoja, kuten Luotsiylihallitus ja Merenkulkulaitos. Vielä 1970-luvulla pihasiivissä oli myös asuntoja. Pisimpään rakennuksessa toimi Tullihallitus. Sen historia talossa alkoi 1914, kun se sai käyttöönsä tilat neljännestä ja viidennestä kerroksesta.

 

Valtio etsi kiinteistölle ostajaa 2010-luvulla melko pitkään, ja kohteesta käytiin useita tarjouskilpailuja. Eduskunta hyväksyi kiinteistön myynnin Lapis Rakennus Oy:lle 2016. Lapis ei kuitenkaan saanut maksettua koko kauppasummaa Senaatti-kiinteistöille. Lopulta ostaja hakeutui konkurssiin, ja kiinteistö tuli uudelleen myyntiin vuonna 2018, jolloin sen osti yhdysvaltalainen varainhoitoyhtiö BlackRock.

Arkkitehtoninen helmi

Kiinteistön vanhimman osan julkisivu on Suomen arkkitehtonisessa maisemassa poikkeuksellisen näyttävä. Uusrenessanssipalatsin ulkoseiniä peittävät massiiviset koristeet ja kulmaerkkeriä kannattavat kuvanveistäjä Robert Stigellin atlantit, eli mieshahmoiset kannattajapatsaat.

 

Sisätilojen arvokkuutta korostavat lukemattomat yksityiskohdat, kuten kattoruusukkeet, koristeelliset kakluunit, ootratut ovet ja voimakas väritys. Kakluuneja kiinteistössä on yli 40. Suurimmassa osassa tiloja huoneet ovat yli neljä metriä korkeat. Sisäkatot on koristeltu vaikuttavin maalauksin, stucco-koristein ja holvikaarin. Tiloissa on paljon graniitti- ja puupilareita, valurautaisia yksityiskohtia ja lunetti-ikkunoita. Yksi näyttävimmistä tiloista on ensimmäisen kerroksen halli, jonka katon kasettikentissä on suuret kullatut ruusukkeet. Halliin vievät alkuperäiset puiset pariovet, joiden yläpuolella on kahden kauniin konsolin kannattelema puinen otsa.

 

Yksi kiinnostavimmista tiloista on Erottajankadun ja Uudenmaankadun kulmaan asettuva kulmahuone, jonka kuusikulmainen muoto on säilynyt alkuperäisenä. Katon koristemaalaukset on entistetty yksinkertaistaen, mutta ne ovat edelleen poikkeuksellisen näyttäviä.

Uudemmassa jugendtyylisessä osassa on tyylille ominaisia freskoja, raskaita puuovia ja takorautakoristeita. Tyypillisiä rakennukselle ovat suipot jugendikkunat ja kattoa kohti suipoksi muotoillut huonetilat. Portaassa on taukorautainen, geometrisesti tyyliteltyjä lehtiaiheita muistuttava kaide. Useissa huoneissa on tyylipuhtaita jugendtakkoja.

Erottaja2:n menneisyys oli täynnä sotia, virastoja ja oopperatähtiä. Miltä sitten tulevaisuus tämän palatsin jylhien seinien sisällä näyttää? Erottajan tarinan seuraavassa osassa tehdään katsaus tulevaan.

LÄHTEET: Helsingin kaupunginmuseo, arkkitehtitoimisto ark-byroo: rakennushistoriallinen selvitys, Yleisradio, Trevian.