Kirjoittaja: Merikukka Salmi, Head of Marketing & Communications – Agore Properties, Trevian Asset Management

BST-Arkkitehdit järjesti Tampereella lokakuun lopussa Vastuullisuus ja rakennettu ympäristö -seminaarin. Alansa asiantuntijat jakoivat puheenvuoroissaan tutkimaansa tietoa näkökulmista, joita edelleen harvoin verrattain tulee punnittua ja analysoitua päätöksiä tehdessä. Kiinteistöalalla vastuullisuuden eri aspektit ovat kuitenkin merkittäviä. Eivät vain pitkäaikaisuutensa vuoksi vaan myös yhtenä keskeisistä elämisen alustoista ihmisen koko elinkaaren ajan, sukupolvilta tuleville. Ihmisyys on verrattain moninaista ja juuri sen kompleksisuus vaatii rakentamiselta itsessään paljon, ympäristötekijöistä puhumattakaan.

”Vastuullisuudesta puhuvat kaikki ja sanana se onkin valitettavasti kokenut jo inflaation, joten seuraavaksi on ryhdyttävä sanoista tekoihin.”

Estetiikan dosentti Sanna lehtinen, Aalto-yliopistolta esitteli ajatuksiaan estetiikan eri näkökulmista ja tasoista urbaanissa kaupunkiympäristössä huomioiden myös ajalliset prosessit ja kestävyyden. Sanana estetiikka viittaa kauneusarvoon, mutta opin sen sisältävän paljon aisti- ja kokemusperäisyyttä. Ydinviestinä koin, ettei estetiikan eri määrittelyt sulje toisiaan pois. Olennaista ja osin vapauttavaa ymmärtää, että kaupunki ympäristönä on jatkuvassa muutoksessa ja jokainen kokee sen tavallaan – jatkuvan muodonmuutoksen sietäminen myös rakennuskannassa luo elävää, hyvinvoivaa, vaalittavaa ja osallistavaa ympäristöä. Kaupungit eivät suinkaan koostu vain puitteista, vaan kokonaisuuksista, joita ihmisten toiminnan tai muiden elementtien, esimerkiksi taiteen tai luonnon lisääminen tuottaa.

Asuinympäristöön ja asumiseen keskittyvä tutkija ja arkkitehti Katja Maununaho, Tampereen yliopistosta, analysoi tutkimustaan asumisesta. Tässä nousi esille mm. ilkeä ongelma, joka muodostuu monista yhteisvaikutuksista eli asumisesta ja elämisestä kaupungissa, ja niihin vaikuttavista kriiseistä. Ketteryys, osallisuus ja ekologisuus ovat tärkeitä, mutta asumisen arkkitehtuuri on vaikeaa tilallisesti, luonnonvalollisesti tai muuntojoustavasti. Jos tiedon tarve erilaisista vaikuttavuustekijöistä on suuri, niin myös sen tuottaminen ja käytännön hyödyntäminen ei ole lainkaan yksinkertaista.

Asuminen kokee tällä hetkellä isoa muutosta yksilöllisten ja yhteisöllisten tilojen näkökulmasta. Jäin pohtimaan kuinka kaukana on rakennustekniset ratkaisut, jotka mahdollistaisivat rakennuksen reagoinnin päivänvalon maksimoimiseksi ja varjon minimoimiseksi julkisivua vasten kääntyvillä parvekkeilla tai millaisia materiaaleja, pohjaratkaisuja tai optioita eri käyttötarkoituksista voisimme talokannassa käyttää, jotta turha muuttoliike tai uudisrakentaminen vähenisi. Mitä ovat palvelut ja niiden välille luodut yhteydet, joita lähiympäristö tarjoaa mahdollisimman paljon? Eri ympäristöjen keskittäminen vähentäisi liikkumisen tarvetta ja ympäristökuormaa selvästi.

Kaupunkikehityksen ja -mallintamisen professori Anssi Joutsiniemi, Aalto-yliopiston tutkijana otti kantaa kriittisesti kuka voi ylipäätään esittää suunnitteluun kritiikkiä. Julkiseen keskusteluun eivät vallitsevassa keskustelukulttuurissa pääse välttämättä alan osaajat, vaan mediatilaa hallitsee politiikka, yleinen tiettyjen ryhmittymien äänekkyys ja tutkitun tiedon puute tai väärinymmärtäminen. Hän myös avasi mitä ns. tiivistämispuhe ja täydennysrakentaminen tutkimusten ja tilastojen valossa todella on ja miten ne vaikuttavat kaupunkiympäristössä. Hän havainnollisti myös mihin kaupunkirakentamisen suunta on menossa ja kuinka ristiriidassa se on esim. maahanmuuton ja ikäjakauman kannalta.

On mielenkiintoista havahtua huomaamaan kuka todellisuudessa määrää sen missä ja miten Suomessa asutaan. Vastaus tähän on keskiluokka. Tämän jälkeen nähdään mikä käyttäjäryhmä jää ja millaiseen rakennuskantaan. Miksi näin, ja mitä rakenteellisia muutoksia suunnittelussa ja kaavoituksessa pitää tapahtua, jotta kulkisimme kestävään suuntaan joka saralla yhteiskunnallisista näkökulmista?

Vastuullisuus- ja laatujohtaja Liisa Jäätvuori, A-insinööreistä nosti esiin mm. mitä vastuullisuus tai ennen kaikkea mitä vastuuttomuus maksaa, kuka niistä loppujen lopuksi maksaa tai hyötyy ja millä keinoin näitä asioita arvotetaan ja priorisoidaan. Esityksessä oli kaksi mielenkiintoista kysymystä, joihin saimme yleisönä ottaa kantaa. Ensimmäinen kysymys oli, että mikä on rakennuttajan tärkein vastuu? Vastausta vaikeutti käytössä olevien pisteiden määrä, mikä pakotti priorisoimaan vaihtoehtoja.

Toinen kysymys yksinkertaisesti näytti kuka todella maksaa vastuuttomuudesta rakentamisen alalla. Tätäkin kysymystä ohjattiin pisteytysjaolla.

Minua ilahdutti esityksessä erityisesti yhteenveto vastuullisen rakentamisen arvonluontimekanismeista, jotka todentavat, että olemme pääsemässä vastuullisuuden ”pakosta”, sanahelinästä ja sen tuomista ns. ylimääräisistä kuluista siirtymään ajatteluun vastuullisuuden investoimisen hyödyistä. Vastuullisuutta ohjataan rakentamisessa jo nyt ja se tulee todennäköisesti kiristymään enenevässä määrin. Uskon, että todellisia voittajia jo sijoittamisen näkökulmasta ovat he, jotka suhtautuvat vastuullisuuden eri osa-alueiden kauaskantoisiin ja monitasoisiin hyötyihin tuottavina, niin markkinataloudessa kuin elintärkeän ympäristömme ja hyvinvointimme hoivassa.

Vastuullisuudesta puhuvat kaikki ja sanana se onkin valitettavasti kokenut jo inflaation, joten seuraavaksi on ryhdyttävä sanoista tekoihin. Tilaisuuden loppupaneelin yhteenvetona oli, että teema vaatii entistä enemmän monialaista yhteistyötä, tiedon hankintaa, jakamista sekä hyödyntämistä. Se kannattaa jokaisen kiinteistöalalla toimivan muistaa, oli sitten kyse varainhoidosta, saneerauksista, uudishankkeista tai kehittämisestä silloin kun asiantuntija- ja tekijätiimiä aletaan koostaa.

Lämmin kiitos järjestäjille, puhujille sekä kanssakeskustelijoille – seminaari antoi uutta perspektiiviä ja innoitti aidosti.

Kohti uusia, vastuullisempia projekteja – yhteistyöllä.